Nuorella 24-vuotiaalla miehellä oli elämä edessä: hyvä ammatti, josta pitää, saa siitä
tyydytystä, on haaveita, unelmia ja niiden toteutuksia. 
Työmatkalla vuonna 2003 tapahtunut liikenneonnettomuus kuitenkin katkaisi jalkojen
ohella myös haaveet ja unelmat. Pahoista vammoistaan johtuen hän oli nukutettuna
tehohoidossa kolmen viikon ajan. Hän heräsi todellisuuteen, jossa jalat olivat pahoin
vammautuneet. Elämä muuttui muutaman vuoden selviämistaisteluksi, monine
hoitoineen, leikkauksineen, puhumattakaan kivuista.
Hyvä suomalainen sairaanhoito, kirurgit ja kuntoutus saivat kuitenkin ihmeitä aikaan.
Puolentoista vuoden kuluttua onnettomuudesta oli viimeinen leikkaus, joka mahdollisti
nopeasti jo kävelyn.
Kolmen vuoden kuluttua onnettomuudesta voitiin jo käynnistää uuden ammatin etsiminen,
koska vanhaan ammattiin ei vammautuneilla jaloilla enää voinut palata.
Löytyi uusi mukava ammatti, joka oli mieluisa. Jalkojen ongelmat olivat kuitenkin koko ajan
läsnä; oikean jalan polvikipu ja vasemman jalan virheasennosta johtuvat muut ongelmat.
Hyvällä positiivisella asenteella pärjää kyllä. Voi suunnitella, unelmoida ja toteuttaa.
Elämä on kuitenkin arvaamaton. Liukastumisen jälkeen työmatkalla katkaisi haaveet ja
unelmat, mutta ei tällä kertaa jalkoja. Kuudentoista vuoden takainen onnettomuus jätti
jälkensä jalkoihin ja jokainen tuleva päivä on niiden osalta edellistä huonompi.
Poikani unelma-ammatti kuorma-auton kuljettajana on haaveista poissa.   
Viimeisten vuosien aikana hänellä on ollut kausia, jolloin hän on kyennyt kuorma.-auton kuljettajan tehtäviä hoitamaan.  Hyvät lyhyet kaudet ovat kuitenkin aina päättyneet työkyvyttömyyteen ja Op Pohjolan 
vakuutuslääkärin "lääketieteelliseen" arvioon:

"Tapaturmavammojen ja toimintakyvyn kuvausten perusteella arvioimme, että olette lievin rajoituksintyökykyinen omaan kuorma-autonkuljettajan työhönne, johon teidät on kuntoutettu. Katsomme, että ammatillisen kuntoutuksen tarvetta ei tällä hetkellä ole.